Betonirakenteiden käyttöikäsuunnittelu

Käyttöikäsuunnittelulla tarkoitetaan rakenteiden kestävyyden suunnittelua säilyvyyden osalta. Käyttöikäsuunnittelu edellyttää vauriomekanismien sekä niiden aikariippuvuuksien tuntemista. Betonirakenteiden käyttöikäsuunnittelussa huomioon otettavia vauriomekanismeja ovat muun muassa pakkasrapautuminen sekä betonin karbonatisoitumisesta tai klorideista johtuva terästen korroosio. Lähtötietona käyttöikäsuunnitteluun tarvitaan materiaali- ja rakennetietojen lisäksi ympäristöolosuhteet (rasitusluokat) sekä ajanjakso, jonka rakenteen edellytetään kestävän (suunnittelukäyttöikä).

Betonirakenteiden käyttöikäsuunnittelu näkyy rakennesuunnitelmiin merkittävinä betonirakenteiden rasitusluokkina sekä suunnittelukäyttöikänä. Rasitusluokat kuvaavat, millaiseen ympäristöolosuhteisiin (rasituksiin) rakenne joutuu, ja suunnittelukäyttöikä puolestaan kertoo, kuinka kauan rakenteen tulee kestää kyseisessä ympäristössä. Puhdasoppisesti rakenteiden käyttöikäsuunnittelu toimii niin, että rakennuksen tilaaja valitsee rakennuksen tavoitekäyttöiän muun muassa rakennuksen käyttötarkoituksen perusteella. Tavoitekäyttöiän perusteella suunnittelija määrittelee rakennuksen suunnittelukäyttöiän. Tämän jälkeen tärkeimmille rakennusosille valitaan kullekin omat suunnittelukäyttöiät. Suunnittelukäyttöikä määritellään ajanjaksoksi, jonka ajan betonirakenteen ominaisuudet valitulla todennäköisyydellä säilyvät rakenteelta vaadittavalla tasolla edellyttäen, että betonirakenne pidetään asianmukaisesti kunnossa (huolletaan).