BETONIN HALKEILU

Betonin vetolujuuden ylittyessä betoniin muodostuu halkeamia. Rakenteen staattisen toiminnan, säilyvyyden ja ulkonäön kannalta on oleellista, että halkeilu on hallittua ja halkeamaleveydet riittävän pieniä. Betonin halkeilua voidaan rajoittaa paitsi suunnittelemalla rakenne oikein myös valitsemalla sopiva betonin koostumus, työn suoritus ja jälkihoito. Halkeamat lisäävät merkittävästi betonin läpäisevyyttä heikentäen betonin säilyvyysominaisuuksia. Halkeilun seurauksena haitalliset aineet pääsevät tunkeutumaan betoniin helposti ja betonin raudoitusta sekä fysikaalisesti että kemiallisesti suojaava vaikutus vähenee.

Haitallisimpia ovat olosuhteista riippuen yli 0,2...0,4 mm:n halkeamat, jotka ulottuvat raudoitukseen asti. Raudoitustankojen suuntaiset halkeamat voivat aiheuttaa raudoituksen korroosiota laajalla alueella. Laskennalliset halkeamaleveydet rajoitetaankin rakenteiden suunnittelussa olosuhteista riippuen arvoon 0,1...0,3 mm. Betoni voi halkeilla sekä pian valun jälkeen että vasta useiden vuosien ikäisenä. Jo ennen betonin sitoutumista voi tapahtua massan plastisesta kutistumasta ja plastisesta painumasta johtuvaa halkeilua. Kovettuneessa betonissa halkeilua aiheuttavat muun muassa lämpötilaerot, kuivumiskutistuminen, veden jäätymis-sulamissyklit, jotkut kemialliset reaktiot, tulipalo sekä raudoituksen ruostuminen. Halkeilun syynä voivat olla myös huono työsuoritus (muottityö, pinnan käsittely, jälkihoito) sekä rakenteen kantokyvyn ylittävä kuorma. Täältä löydät taulukon, jossa esitetään yleisimpiä betonirakenteissa todettuja halkeamia ja niiden tyypillistä sijaintia, syitä ja syntyaikoja sekä kuinka halkeilua voidaan rajoittaa.